ELOKUU 08, 2019

Vaikuttavatko tuet todella vuokriin?

Henri Haaksiala Perustajaosakas, LVV

Vuokravälitysyhtiö Vuokraturvan hallituksen puheenjohtaja ja ehkä Suomen tunnetuin asuntosijoittaja Timo Metsola julkaisi tänään tiedotteen siitä, kuinka asumistuki nostaa vuokria ja tukea, sekä tuensaajien määrää tulisi leikata. Vaikka otsikkotasolla linjaus saadaan kuulostamaan kovalta, on taustalla laajempi sosiaalipolitiikan ja asuntomarkkinoiden toimintaa koskeva huoli. Ilman värittynyttä mielipidettä suuntaan tai toiseen koen pakolliseksi kommentoida Metsolan ja Vuokraturvan ulostuloa, henkilöbrändin ympärille rakennetussa yhtiössä tiedottamisessahan on kyse Vuokraturvan markkinoinnista, vaikka hallituksen puheenjohtaja lausuukin asiasta omalla nimellään.

Ensinäkin herää kysymys, ketä ehdotettu tukien leikkaus muka auttaa? Metsolan hypoteesi on, etteivät vuokra-asunnot jäisi tyhjiksi vaan asuntomarkkinat sopeutuisivat muuttuneeseen maksukykyyn ja vuokrat asettuisivat uudelle tasolle. Ongelma on uudistusta seuraava pullonkaulavaikutus. Asumistuki on ensisijaisesti pienituloisten etuus, joten mikäli oletus sen vaikutuksista vuokriin pitäisi paikkansa, näkisimme ensin valtavan suman maksukyvyttömyyteen ajautuvia vuokralaisia, jotka menettäisivät kotinsa ja sen jälkeen välivaiheen, jolloin asunnot olisivat tyhjinä liian korkean vuokratason vuoksi. Vuokranantajat ehkä laskisivat vuokria pakon edessä, mutta vasta paljon myöhemmin ja vain mikäli vuokranmaksukyky laskisi merkittävästi kaikilla vuokralaisilla. Tosielämässä ja avoimessa markkinassa Metsolan hypoteesi ei siis kestä tarkastelua, vaan on lähinnä teoreettinen ajatus mielikuvitusmaailmasta jossa vallitsee täydellinen informaatio eikä yksittäisiä muuttujia oteta huomioon.

Toinen merkittävä kysymys on, että pitääkö oletus asumistuen valumisesta vuokratasoon yleensäkään paikkaansa? Kyseessä on julkisessa keskustelussa sitkeästi vellova teoria, jota tilastot eivät kuitenkaan varauksetta tue. Esimerkiksi 1990-luvulla elettiin pitkäkin ajanjakso, jolloin asumistuen vuokranormia ei korotettu, mutta vuokrat nousivat tuntuvasti. Vuosina 2003 ja 2004 yleisen asumistuen vuokranormeja ei taaskaan korotettu, mutta vuokrat nousivat selvästi kuluttajahintoja nopeammin. Myös v. 2016 asumistuen sekä eläkkeensaajien asumistuen perusteet olivat jäädytettyinä, mutta vuokrat nousivat tilastokeskuksen mukaan KA 2,2 prosenttia. Samalla tarkastelujaksolla kuluttajahintojen yleinen nousu jäi 0,4 prosenttiin.

Moni vuokranantaja varmasti tuntee asumistukiviidakon ja osaa hinnoitella vuokran tietojensa avulla yläkanttiin. Mielestäni on kuitenkin perusteltua kysyä ovatko näiden väitteiden taustalla ennemminkin yksittäisten vuokranantajien opportunismi, kuin yleistettävä yhteiskunnallinen ilmiö. Vuokrat ovat siis nousseet vuosikymmenestä toiseen taloustilanteesta riippumatta myös ilman asumistuen myötävaikutusta. Asumisen kustannuksia tulee ehdottomasti saada laskettua, mutta hallitsemattoman pullonkaula synnyttäminen ei ole oikea keino! Tällaisilla avauksilla saa tietysti enemmän palstatilaa kuin tutkittuun tietoon perustuvilla, tehokkaammilla lääkkeillä asumisen kustannusten nousuun.

Tilastollisesti työttömyys lisää myös asumistuen saajien määrää, joten vaikka näin arkisilla ehdotuksilla ei välttämättä saada palstatilaa, omat ehdotukseni asumisen hintojen ja asumistukien määrien hillitsemiseksi ovat yksinkertaisesti luoda työpaikkoja ja rakentaa enemmän asuntoja. Työ luo hyvinvointia ja on parasta sosiaaliturvaa, mutta samalla se tuottaa verotuloja. Asuntojen tarjonnan lisääminen puolestaan on hillitympi ja humaanimpi tapa ohjata hintakehitystä.